Taskuvaras ja takakesä

Kaikki aina varoittelevat suurkaupunkien taskuvarkaista ja huijareista, mutta tänään sain ensimmäistä kertaa kokea itse millaista väkeä näinkin ystävällisessä kaupungissa asuu. Kyseessä oli äärimmäisen ruuhkainen ja nihkeä bussi: Lontoossa on meneillään varsinainen "Indian summer", koko viikon lämpötila on pysytellyt yli 25 asteen, eikä minulla uskollisella pohjoisen ihmisellä tietenkään ole muunlaista varustusta kuin talvikenkiä ja karvalakkeja mukana - siis hikistä oli! Vieressäni seisoi mies ison matkalaukun ja useamman kassin kanssa, ilmeisesti lentokentältä tulossa. Pian huomasin kuinka toinen mies hivuttautui matkustajan viereen seisomaan, ja hups! vaivihkaa kaivoi tämän laukkua.

Kunnon kansalaisena naputin laukkumiestä olalle ja sanoin että anteeksi tuo mies ottaa jotain teidän laukustanne. Kiinnijäänyt näytteli hämmästynyttä ja sopersi kammottavalla brittiaksentillaan, että miten voin väittää tuollaista. Kuitenkin kuin tilauksesta avautuneet bussinovet imaisivat laukunkaivelijan käpälämäkeen, ja mies laukkuineen huomasi iPodinsa riippuvan ulkona laukusta, vain kuulokkejohdon varassa riippuen. Ilmiselvä tilanne. Mies, joka todellakin paljastui vasta Lontooseen saapuneeksi turistiksi, kiitteli minua moneen otteeseen. Kuulemani mukaan tällaisia taskuvarkauksia tapahtuu satoja päivässä, ja tekijöitä on äärimmäisen vaikea, jollei mahdoton, saada koskaan kiinni. Olen hämmästyttänyt jopa itseni, sillä en ole itse hukannut eikä minulta ole vielä varastettu mitään. Olen tiedettävästi aikoinaan hukannut lompakon jos toisenkin, mutta ilmeisesti kokemus opettaa. Lontoossa tosiaan kannattaa pidellä laukustaan kiinni.

Nyt on takana koko viikko luentoja ja seminaareja! Luennot ovat olleet kevyitä johdantoja, lukulistat seuraavan viikon seminaareja varten puolestaan eivät. Opetuskäytäntö on pääasiassa sellainen, että luennolle osallistuvat kaikki tutkinnon suorittajat (noin 140 oppilasta). Luentoa seuraa aina tunnin seminaari, joita varten oppilaat on jaettu pienempiin ryhmiin, omassani on 16 hlöä. Luennoilla annetaan lukulistat ja tehtävänannot, jotka sitten täytyy tehdä seuraavan viikon seminaaria varten. Kirjat Lontoolle tyypilliseen tapaan ovat KALLIITA, kolme paksuhkoa oppikirjaa on maksanut minulle jo noin 100 puntaa. Onneksi opiskelijat saavat suurimmista kirjakaupoista 10% alennuksen, ja kirjastot ovat vapaasti käytettävissä. Ainut ongelma kirjastojen kanssa on, että kutakin kirjaa löytyy hyvällä tuurilla 3 kappaletta hyllystä. Ei sataa neljääkymmentä.

Onneksi aiheet ovat mielenkiintoisia ja lukuintoa löytyy! Lisäksi ehdin osallistua keskiviikkona pidettyihin ultimate fresbee -harjoituksiin. Kyllä, fresbeen heittely on ihan oikea urheilulaji, ja ensimmäinen turnaus pidetään Hyde Parkissa 15. lokakuuta. En tiedä sitten, innostuinko lajista tarpeeksi jatkaakseni sitä, mutta rankan treenin tuloksena oli paitsi hiki ja hyvä mieli, että komea naarmu vasemmassa polvessa. Aktiivisen oppilaan merkkejä jälleen :)

Huomiseksi säätiedotus lupasi ruhtinaalliset 27 astetta, joten tarkoituksenani olisi suunnata kohti rannikkoa ja Bournemouthia aikaisin aamulla. Menen tapaamaan vanhaa luokkakaveria, joka ystävällisesti kutsui minut hiekkarannalle viettämään brittiläistä takakesää!

Ja lopuksi vielä hieno lainaus johon törmäsin poliittisen filosofian luku-urakkaa aloitellessani:

"We do not say that a man who shows no interest in politics is a man who minds his own business; we say that he has no business here at all." 

(Pericle's funeral oration, in Thucydides, The Peloponnesian War, 147)