maanantai 10. lokakuuta 2011

Some beach, some jazz

Tässä onkin vierähtänyt hetki ilman päivitystä! Mutta sitä enemmän on kyllä kerrottavaakin.

Kävin tosiaan viikonloppureissun Bournemouthissa nauttimassa uskomattoman ihanasta säästä: sain kunnon etelän rantaloman noin 50 eurolla! Bussiliput ja matkan pituus eivät olleet kohtuuttomat lyhyelle rannikonvisiitille. Kaksi päivää totaalista laiskottelua ja auringonottoa tulivat oikeaan saumaan.

Copyright Niina Onnila :) kuvasta saa käsityksen sekä lämpötilasta että Bournemouthin tärkeimmästä nähtävyydestä.

Reissun ainoa haittapuoli oli luonnollisesti se, että luettavia sivuja jäi rästiin melkoinen pino. Lukemista tosiaan riittää: olen nyt onnistunut haalimaan kasaan suurimman osan keskeisimmistä tekstikirjoista, mutta lehtiartikkelien metsästys on tuottanut jonkin verran ylimääräistä työtä. Useita seminaareja varten täytyy olla luettuna melkoisesti tavaraa erilaisista lähteistä, ideana lähdekriittisyys ja monipuolinen perehtyminen aiheeseen.

Olen nyt käynyt kaksissa lentopallotreeneissä! Porukka vaikuttaa mukavalta, ja valmentaja on tiukka (mutta huumorintajuinen) venäläismies, jonka nimeä en osaa lausua, saatikka kirjoittaa. King'sin tyttöjen lentopalloporukka voitti valtakunnallisen liigan viimevuonna, joten edustusjoukkueen taso on päätähuimaava. Itse amatöörinä tyydyn loistavasti kerran viikossa pidettäviin avoimiin harjoituksiin. Lisäksi osallistuin Politics societyn tapaamiseen keskustassa sijaitsevassa pubissa, jossa järjestettiin myös englantilaiseen perinteeseen kuuluva pub quiz (tietokilpailu). Täysin minusta riippumattomista syistä joukkueeni voitti pääpalkinnon, pullon shamppanjaa.

Tähän asti mahtavin kokemus Lontoossa tapahtui eilen illalla. Lähdimme porukalla asuntolasta kohti Sohoa, erästä Lontoon boheemia ja eksoottista kaupunginosaa. Osallistuimme legendaarisen jazz klubi Ronnie Scott'sin English Poetry -iltaan, jossa lava oli vapaa kaikille ruonolijoille ja jazz laulajille. Esiintyjien joukossa oli  kutsuvieraina ammattirunoilijoita, mutta suurin osa oli nuoria tai aloittelevia esiintyjiä. Noin 40 ihmisen yleisö istui lattialla tyynyjen päällä alle kolmen metrin päässä bändistä, ja ohjelma oli suureltaosin vuorovaikutteista: osallistuimme muutaman ruonon riimittelyyn ja lauloimme yhdessä tuttuja kappaleita. Taianomainen ilmapiiri hämärästi valaistussa ullakkobaarissa jazzin soidessa on jotain, mitä varten mielellään muuttaa Lontooseen asti!

Tässä linkki clubin sivuille, jossa voi mm. kuunnella Ronnie Scott'sin omaa radiokanavaa:
http://www.ronniescotts.co.uk/index.php
Suosittelen kaikille, jotka haluavat kokea jotain erilaista Lontoon vierailullaan.


Huomenna pidän ensimmäisen esitelmäni klo 16 seminaarissa! Ohjelmassa tänään siis PowerPointin viimeistelyä ja hermojen tasoittelua.